PAPPISKANSA, PYHÄ PAPISTO

Shalom, kaikki te Herran papit!

Ikävin sana, jota uudestisyntyneestä uskovasta mielestäni voidaan käyttää, on "maallikko". Hän kun ei suinkaan ole maallikko, vaan Herran pappi. Maallikko-sanaa käytetään siellä, missä ei olla kunnolla sisäistetty sen elävän temppelin olemusta ja rakennetta, jonka Herra Jeesus pystytti kolmessa päivässä entisen, käsin tehdyn temppelin, sijaan - oma elävän ruumiinsa. 1 Piet. 2:4-5 ja 9;

"Ja tulkaa hänen tykönsä, etävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.", "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa"

Pyhä Henki puhuu samasta asiasta Ef. 4:10-13;

"Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään."

Herra on antanut yllä mainitut viisi palveluvirkaa valmistamaan pyhä papisto täysin valmiiksi palvelutehtäväänsä. Tavoite on siis pyhän papiston palvelutyön toteutuminen. Palveluvirat ovat palvelemassa juuri sitä tarkoitusta. Että koko elävä temppeli, Kristuksen ruumis, tulisi täysin valmiiksi. Se on Herran tarkoitus; saada elävä ruumiinsa rakennetuksi toimimaan yhdessä täysin Pään tahdon mukaan, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Silloin Hän voi kirkastaa itsensä meissä, ja lopulta pilvissä temmata meidät morsiamenaan Karitsan häihin taivaassa.

Apostoli Paavali pystyi kirjoittamaan juuri efesolaisille nuo yllä siteeratut jakeet, koska heillä oli tarpeeksi ymmärrystä asiasta. Se taas ei ihmetytä, kun katsoo Herra Jeesus sanoja Efeson seurakunnasta Ilmestyskirjan kirjeissään seitsemälle seurakunnalle. (Ilm. 2:6);

Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan."

Efesolaiset siis vihasivat nikolaiittain tekoja; mutta mitä nämä teot ovat? Kreikan sana "nicao" tarkoittaa voittoa yläpuolelle toisten, kiivetä toisten yläpuolelle ja sana "laos" tarkoittaa tavallisia ihmisiä. Nikolaiitta on henkilö, joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle, eri luokkaan, pitäen muita vain tavallisina ja itseään ylempänä, tai henkilö, joka kannattaa tätä näkemystä.

Jos katsomme alkuseurakuntaa, sitä joka toimi ajallisesti lähinnä Jeesuksen ja Hänen ensimmäisten apostoliensa aikaa ja opetuksia, näemme sen rakenteessa ja toiminnassa mm. seuraavaa: seurakunta syntyi siitä, kun uskovia alkoi tulla yhteen pyhänä papistona, ylistämään Herraa, rukoilemaan ja palvelemaan toisiaan saamillaan armolahjoilla, rakentuakseen yhdessä eläväksi temppeliksi sekä julistaakseen Herran tekoja ihmisille. Kun heidän joukkonsa alkoi olla siinä määrin suuri, että he tarvitsivat kaitsijoita, valitsivat apostolit heille vanhimmat (Ap. 14:23). Seurakuntien kasvaessa niissä syntyi myös erilaisia tarpeita, jolloin tarvittiin erilaisia avustavia tehtäviä.

Vanhimmat olivat seurakunnan kaitsijoita, paimenia. Paavalin jäähyväispuhe Efeson vanhimmille antaa tästä selvän kuvan. Ap. 20:17-18a, 28;

"Mutta Miletosta hän (Paavali) lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat. Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: '... Ottakaa siis itsestänne vaarin ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut."

Raamatussa ei missään sanota, että seurakuntaa kaitsisi tai paimentaisi vain yksi paimen, "pastori". Uudessa Testamentissa ei edes käytetä sanaa "paimen" muulloin kuin kohdassa Ef. 4:11, yhtenä viidestä palveluvirasta. Sen sijaan puhutaan vanhimmista paljonkin, ja nimenomaan seurakunnan kaitsijoina. Paimenen virka on seurakunnan vanhimmilla. Alkuseurakunnan aikaan apostolit ja profeetat kokoontuivat vanhinten (= paimenten) kanssa Jerusalemiin etsimään Herran tahtoa erinäisissä seurakuntia koskevissa kysymyksissä ja valitsivat sen jälkeen muutamia apostoleja ja profeettoja viemään seurakunnille yhdessä laaditun kirjeen esillä olleista asioista sekä vahvistamaan seurakuntia (Ap.15). Kristuksen seurakuntaa johdettiin kokonaisuutena yhdessä palvellen, apostolien, profeettojen ja vanhinten toimesta, Pään alaisuudessa eli Pyhän Hengen ohjauksessa.

Nykyajan seurakunnissa sen sijaan yhdellä henkilöllä, pastorilla, on aivan erityinen asema kaikkia muita ylempänä. He jopa näkevät apostolit ja profeetatkin sellaisina, joita he voisivat palkata seurakuntaansa, asettuen heidän "työnantajakseen"!. Alkuseurakunnan aikaan päinvastoin apostolit asettivat heidät, vanhimmat. Mistä tämä pastori-keskeinen käytäntö on saanut alkunsa? Sitä on alkanut esiintyä jo varhain, koska Ilmestyskirjan kirjeissä seitsemälle seurakunnalle, Jeesus sanoo, mitä hänellä on Pergamon seurakuntaa vastaan: "Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista".

Uskonpuhdistus katolisen kirkon uskonnollisista käytännöistä, joita ei löydy Raamatusta, jäi aikoinaan pahasti kesken, ja on sitä yhä vielä. Paavi on nimennyt itsensä "Jumalan Pojan sijaiseksi" maan päällä. Siitä samastahan Jeesus itse asiassa varoitti viinitarhan vartijoita, kun nämä syrjäyttivät viinitarhan isännän asemastaan kieltäytymällä ottamasta vastaan hänen lähettämiään palvelijoita, ja ottamalla samalla itse hänen asemansa; Matt. 21:42-43;

"Jeesus sanoi heille: 'Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä."

Toisessa kohtaa nuhdellessaan samaisesta asiasta (Matt. 23:34) Hän sanoo (jakeet 38-39): "Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." Tässä asetelmassa todellisessa vaarassa - vaikka joutuvatkin kivitettäviksi ja pahoin pidellyiksi - eivät suinkaan ole nämä Herran nimessään lähettämät, joita ei pidetä minään eikä oteta vastaan, vaan heidän arvostelijansa. Herra antakoon armonsa Suomen seurakunnille tehdä parannus kaikesta nikolaiittain opista, mitä tahansa se vaatiikaan!

Tässä Herran neuvoa meille (Matt. 23:8-12); 

"Mutta te, älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän isänne, hän joka on taivaissa. Älkääkö antako kutsua itseänne mestariksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."

Tämä YKSI, on juurikin se kulmakivi, Pää, Herra itse! Kunnia ja ylistys Hänelle koko Hänen seurakunnassaan. Meille koittaa se päivä, jolloin sanotaan "Herra yksin on korkea!" Se vuori Serubbaabelin edessä, joka on noussut kulmakiven asemaa vastaan maassamme, joutuu matalaksi Herran edessä, ja kulmakivi nostetaan paikoilleen huutojen kaikuessa: "Suosio, suosio sille!"