Lähetyssaarnaaja Jukka Rokan näky (v. 1980) lopun ajan seurakunnasta – Kristuksen ruumiista

”Näin edessäni patsaan. Se oli kuin Danielin näkemä kuvapatsas, mutta tämä näkemäni kuvasi Kristusta ja seurakuntaa. Tämän patsaan pää säteili rakkautta. Ruumiskin näytti vahvalta ja voimakkaalta. Sen rintakehässä luki sana ”Israel”. Pää katseli sitä ja huokasi syvään. Sydämen kohdalle ilmestyi sana ”alkuseurakunta”. Se valtasi koko ruumiin. Jopa sana ”Israel” katosi. Ruumis näytti vahvalta ja elinvoimaiselta.

Mutta sitten vatsan kohdalle ilmestyi kirjoitus ”roomalaiskatolinen kirkko, yksi ja ainoa”. Mutta nyt koko vatsa joutui kuin synnytyskipuihin ja se muuttui visvaa valuvaksi paiseeksi, ja totisesti siitä syntyi ulkopuolisen voiman vaikutuksesta eläviä lapsia. Mutta sitten tapahtui kauheaa: nämä syntyneet lapset joutuivat kidutettaviksi ja niitä tapettiin.

Mutta jatkuvista vainoista huolimatta synnytyskivut jatkuivat. Syntyi sanoja ”luterilaiset, anglikaanit, presbyteerit, episkopaalit, metodistit, babtistit, helluntailaiset ym. ym. Ja pää itki. Kuulen jatkuvana huutona eri ryhmien taholta: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani”. Mutta tuo huuto oli kuin kuolleitten luitten kolinaa. Huuto ei ollut Pyhän Hengen vaikuttamaa, vaan kiihkeää opinkiistojen ilmaisua. Yhtäkkiä kävi kuin humahdus, ja se sai aikaan liikettä luihin. Käsivarret alkoivat liikkua huitoen sinne tänne. Samoin jalatkin alkoivat käydä, mutta nekin vetivät eri suuntiin. Koko ruumis näytti kuin repeilevän kappaleiksi , sillä nyt ruumiiseen ilmestyi sinne tänne kiskovia jalkoja ja käsivarsia sadoittain. Ja ne kaikki olivat toinen toisensa tiellä, eikä matka edistynyt. Päästä valuivat kyyneleet, kun koko ruumis oli kuin rikkirevittyä, runneltua lihaa. Pää itki, sillä olivathan kristityt itse ristiinnaulinneet Herransa ruumiin, repineet pyhien seurakunnan. Se oli täynnä oppia, riitaa, kateutta, vihaa.

Nyt ilmestyivät sanat: ”Pyhä Henki ja karisma. Liittykää toisiinne rakkauden sitein, sillä olettehan samaa ruumista, kaikui pään vaativana huutona. Ihmeekseni näin, että yhä uudet ja uudet jalkaparit alkoivat astua tasatahtia. Ja samalla nämä tasatahtiset, kuin näkymättömän voiman kautta, alkoivat irroittautua tästä lahoamaisillaan olevasta ruumiista, jonka yhtäkkiä huomasinkin olevan ilman päätä. Se oli päätön ruumis.

Samalla näin näiden tasatahtiin päässeiden muodostaneenkin todellisen ruumiin, joka nyt oli kiinteästi liitettynä päähän. Päästä lähtenyt rakkauden virta pesi pois kaiken lian ja saastan. Kaikki haavat ja vammat, jotka nyt kuin kirouksena laskeutuivat tuon vanhan kirkkokuntaruumiin ylle, saaden senkin käymistilaan. Todellinen Kristuksen ruumis seisoi ylväänä, päähän liitettynä, kuin jotain odottaen.

Ja nyt sen ylle sidottiin leveä kultainen vyö, jossa luki: ”Rakkaus, täydellisyyden side.” Tämä täydellisyyden side, rakkaus, liitti yhteen kaikki patsasruumiin eri osat; lihaksiston, luuston, elimistön: uudestisyntyneiden ruumiin. Ja niinpä tähän elävään patsaaseen ilmestyivät sanat: ”Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta.” Ja sen rinnalla seisoneeseen, eri uskontojen kuolleista luista koostuneeseen kyhäelmään, joka ulkonaisesti näytti mahtavalta, mutta joka sisältä oli täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa, kirjoitettiin sanat: ”Suuri Babylon”. Ja sitä katseli kauhistuneena synnytyskivuissaan kiemurteleva vaimo, Israel.

Yhtäkkiä kävi kuin väkevä tuulispää, joka tempasi ylös tämän Hengestä syntyneen, Herransa tuloa odottavan Kristusruumiin, joka oli lopullisesti liittyvä päähän. Alhaalla kansat vaikeroivat, ja siellä kuului myös viimeinen ulos-käsky, koskien Israelia ja kaikkia vielä jäljellä olevia pyhiä: ”Tyhmät neitsyet! Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4).

Mutta Kristuksen ruumis, seurakuntamorsian, kohosi ylös. He nousivat kuin kirkkaat tähdet kaikista kansoista, heimoista, kielistä ja sukukunnista, kaikista uskovien piireistä yli seurakuntarajojen.”

.